Muistathan että ammattilehtenä PINNI on täysin verovähennyskelpoinen!

Minun Viikkoni // Tanja Suhonen

Minun Viikkoni // Tanja Suhonen


Tällä palstalla tutustutaan hiusalan ammattilaisen työviikkoon ja kurkistetaan myös salongin ulkopuoliseen elämään, sen arkeen ja juhlaan.

Nimi: Tanja Suhonen
Ammattinimike: Parturi-kampaajamestari, esimies
Liike: Beauty Hair Sirpa Mansner, Ruskeasuon toimipiste
Erityisosaamisalueet: Lyhyet hiukset (värit ja leikkaukset)
Mitä teet ensi viikolla: Toivun tästä viikosta. Yritän juosta puolimaratonin.
Terveiset kampaajille: Uskokaa itseenne! Miksi joku muu uskoisi, jos ei itsekkään usko?
Somekanavat: Instagram @sunjatahonen

MAANANTAI 2.10.

Huonot yöunet ja hileiset hurrikaanit

Väsyttää aivan kamalasti, vaikka kello oli kuitenkin jo melkein yhdeksän ennen kuin pääsin ylös sängystä. Viime yö oli unien kannalta erittäin huono. Sain sunnuntai-iltana stressikohtauksen tulevasta viikosta ja varsinkin lauantaista. Fantasian vaatteet ei jotenkin toimineet, vaikka olin hakenut Artistiasusta tosi mageet vermeet. Tuntui, että niihin tarvitsisi jotain lisää.

Firmalla on siis 50-vuotissynttärit lauantaina ja ne ovat isot juhlat. Teemme hiusnäytöksen, jossa malleja on noin 40. Itse olen fantasiaryhmässä, mutta osallistun toki muidenkin mallien tekoon. Ja fantasiaan teen vain yhden mallin, malleja on siinä kaikkiaan neljä.

Iltavuoro alkaa kahdeltatoista ja ehdin hyvin meikata rauhassa ja käyttää koirat ulkona. Omistan kaksi 11-vuotiasta westietä. Alkavat olla sen ikäisiä, ettei aamuisin tarvitse pitkää lenkkiä tehdä, onneksi. En ole aamuihminen, mutta eivät koiranikaan ole aamusta kovin virkeitä.

Töissä päivä on täysi. Sekaan mahtuu pari miesten leikkausta naisten värien ja leikkausten sekaan.

Värinvaikutusajoilla yritän saada valmiiksi fantasiakampaukseeni tulevaa ”hurrikaania”. Olin jo edellisellä viikolla tehnyt kanaverkosta pohjan ja värjännyt pidennyksiä siniseksi. Nyt tarvitsee enää saada ne nätisti muotoon vaaleiden kanssa ja lakattua kiinni.

Työt loppuvat kasilta ja todettava on, että hurrikaanin viimeistely kannattaa tehdä kotona valmiiksi. Keskiviikkona teen viimeisen koekampauksen ja silloin on pakko olla valmista.

Loppu ilta vierähtää lakkaillessa ”hurrikaania” hileiden kera.

Koirat iltakävelylle, suihkuun ja peiton alle. Mutta ei, uni ei tule. Kuulun ihmisiin, jotka jännittävät ja stressaavat kaikkea, vaikka ei tarvitsisikaan. Mutta onhan se aina jännitysmomentti, että kaikki varmasti menee hyvin.

TIISTAI 3.10.

Pakkausta, vauhtia ja koirahommia

Kello soi seiskalta. Nukuttaa. Alkaa jo nyt pelottaa, miten väsynyt olen lauantaina. Ei auta, meikkipussin kimppuun on käytävä, kahvin kera. Onneksi kahvinkeitin on ladattu valmiiksi.
Naama kuntoon, tukka kiinni ja koiria huhuilemaan makkarin sängyn alta. Melkein naurattaa, kuinka aamu-uninen meidän perhe on, mieheni mukaan lukien.
Työpäivä kuluu sujuvasti, koska töitä on hyvin. Olen aamuvuorossa ja kahteentoista asti yksin, ennen kuin muut tulevat.
Työaikani loppuu viideltä, mutta leikkaan vielä mieheni hiukset töiden jälkeen. Hän on tulossa myös lauantain juhliin ja täytyy näyttää hyvältä.
Töiden jälkeen suuntaan äitini luo, matkalla noukin sisareni kyytiin. Meillä on luvassa paitojen pakkausta. Viime vuonna toteutimme projektin ensimmäistä kertaa: Teetimme paitoja, joissa on vaaleanpunainen käsi. Myimme paitoja Facebook-sivumme kautta (Hands Against Cancer) ja paidoista saatu tuotto meni lyhentämättömänä Roosanauha-kamppanjan kautta rintasyöpätutkimukseen.


Tänä vuonna päätimme uusia kamppiksen. Tilauksia on tullut hyvin, ja nyt erä paitoja on tullut painosta ja ne täytyy postittaa tilaajille. Ilta vierähtää sujuvasti kirjekuoria kirjoittaen ja paitoja oikeisiin kuoriin laittaen. Olemme kaikki kolme hyvin puheliaita, joten ylimääräistä aikaa tuhraantuu myös höpötykseen.
Kello tulee puoli yhdeksän ja tajuan, että nyt on kiire. Meillä on koirakavereiden kanssa treffit kello yhdeksän. Treffit on joka ilta, mutta emme ole olleet parina iltana ollenkaan ja nyt kyllä mennään. Bemari saattoi välillä mennä vähän kovempaakin, kuin rajoitukset sallii, mutta ysiksi ehdittiin.
Paikalla oli meidän lisäksi neljä muuta (koiraa). Tällä porukalla on myös oma Facebook-ryhmä, jossa meitä on reilut kymmenen ihmistä, koiria seurueessa on yhdeksän. En tiedä kenelle näistä tapaamisista on eniten iloa, koirille vai ihmisille, mutta mulle se on ihan sama. Mä tykkään näistä ihmisistä, ollaan kaikki erilaisia ja erilaisuus on rikkaus.
Uni ei tule taaskaan…

KESKIVIIKKO 4.10.

Ihania ihmisiä, fantasiaa ja aurinkoa

Seitsemältä herätys, koska työt alkaa ysiltä. Aamurutiinit ovat vakiot näin aamuvuoroaamuina. Odotan sitä aamua, kun ei pahasti nukuttaisi…
Mulla on paljon vakkariasiakkaita, eikä nykyään enää paljon muita olekaan, satunnaisesti joku. Tämä aamupäivä menee näiden tuttujen ihanien asiakkaiden parissa. Värjätään, raidoitetaan ja leikataan.
Samalla yritän saada tehtyä työvuoroja marraskuulle ja joulukuun alkuun. Vastaan tulee itsenäisyyspäivä ja pitäisikin päättää menenkö töihin. Keskitämme kaikki linnan juhlakampaukset Kaisaniemen liikkeeseen, siellä tunnelma on juhlallinen noina päivinä. Totta kai menen töihin, miten voisin juuri tänä vuonna jäädä pois.
Kahden jälkeen fantasiamallini saapuu. Hieman kirkastamme jo olemassa olevia raitoja, jotka ovat silver-shampoolla menneet turhan sinertävän harmaiksi.

Kreppaamme pienellä krepillä koko tukan. Toinen puoli kiinnitetään pinneillä kiinni ja mallataan ”hurrikaanin” paikkaa. Vähä joudun muuttamaan pinnien paikkaa.
”Hurrikaani” kiinni ja toinen puoli tupeerauksen ja silotuksen jälkeen kiinni hurrikaanin rungon yli. Toimii.

Lauantaina vaan väännellään hurrikaanin reunoja oikeisiin asentoihin ja hileet runkoon ja se on siinä.

Kellon on vasta melkein neljä ja pääsen jo kotiin. Lenkille tarvis lähteä, kun 14.10 häämöttää puolimaraton. Mutta tiedän ettei aika nyt riitä, eikä jaksamistila.

Ulkona paistaa ihanasti aurinko, kerrankin. Otan koirat Lunan ja Jessen ja teen niiden kanssa hieman pidemmän lenkin. Jesse vetää edellä ja Luna vetää perässä, sitä ei voisi vähempää kiinnostaa. Ihana olla kuitenkin ulkona ja kauniilla kelillä.

Kuudelta meille saapuu kaikki neljä fantasiamallia ja toimitusjohtajamme tytär, Vanessa Villegas. Käymme fantasia-asut läpi. Saamme vaatteet toimimaan muutamilla lisäyksillä. Samalla päädymme jättämään korkkarit kotiin, koska helpompi keskittyä kävelyyn tötteröt päässä ilman, että tarvitsee keskittyä korkkareilla kävelyyn.
Vanessa jää vielä mallien lähdettyä ja käymme lauantain ohjelmaa läpi. Samalla on muutenkin kiva vaihtaa kuulumisia pitkästä aikaa.
Ysiltä on normi koirakaveritreffit, jonka jälkeen painan pään tyynyyn ja se uni todellakin tuli ja nopeasti.

TORSTAI 5.10.

Suunnittelua, pohtimista ja kiirehtimistä

Työvuoro alkaa kahdeltatoista, mutta sitä ennen on palaveri toimitusjohtaja Nina Olander-Villegasin kanssa. Herään kerrankin virkeämpänä ja hyväntuulisena, kotiväkikin kiittää! 🙂
Olemme sopineet tapaamisen Kaisaniemen liikkeeseen. Palaveri on osittain lauantain näytöksestä, mutta enemmän I Love Me -messujen muotinäytöksestä. Yrityksemme on saanut kammattavakseen näytöksen hiukset ja tehdäkseen meikit. Käymme palaverissa läpi, mitä hiuksiin tehdään ja millä kokoonpanolla. Minä ja Ott Vagula olemme siellä koko viikonlopun huolehtimassa hiuksista. Toki aamuisin meitä on sielä enemmän, mutta muut siirtyvät sitten päiväksi yrityksemme osastolle.
Ehdin juuri kahdeksitoista töihin, jossa miesasiakas jo odottaakin. Hänellä on työhaastattelu tunnin päästä ja viikonloppuna tyttärensä ristiäiset, tarvitsee siis olla siisti.


Päivä jatkuu kiireisenä. Asiakkaat ovat varanneet listani jälleen täyteen, osa heistä on tulossa myös lauantaina juhliin. En voi paljastaa mitään näytöksestä, vaikka kuinka mieli tekisi, olen niin innoissani!
Kasaan päivän mittaan myös tavaroita otettavaksi mukaan lauantaille, tavaroita ja tuotteita joita en tarvitse ennen sitä.
Viimeisen asiakkaan kanssa vierähtää vähän yli kahdeksaan, juttua riittää vielä kassallakin. Onneksi työmatkani on lyhyt, kokonaiset 600 metriä. Kipitän kotiin ja ehdin vähän hengähtää ennen kello yhdeksän saunavuoroa.
Tänä iltana uni taas unohtui johonkin toiseen osoitteeseen…

PERJANTAI 6.10.

Kiharaa, kreppiä ja keltaista

Aamulla täytyy föönata hiukset auki. Yhdeksältä alkaa työt. Meinaa tulla kiire. Mieheni onneksi huolehtii koirien ulkoilutuksesta.
Hiukseni tyvet krepataan valmiiksi lauantaita varten, se tapahtuu jossain värinvaikutusajalla takahuoneessa. On kiire päivä, töitä on paljon.
Yhdeltä tulee businessmalli, jonka hiukset leikkaan ja värjään valmiiksi huomista varten. Hän on vakioasiakkaani varmaan kymmenen vuoden ajalta. Tiedän onneksi, mitä teen. Hänellä on lyhyt luonnonkihara hius. Raidoitan sen ja vähän sävytän helmiäisemmäksi. Niska leikataan hyvin lyhyeksi, samoin kuin otsahiukset. Olemme molemmat jälleen oikein tyytyväisiä.
Taiteellisen Tiimin WhatsApp-ryhmä laulaa koko ajan viestiä. Muistutamme toisiamme tavaroista ja varmistelemme, että kuka ottaa mitäkin mukaan.
Viideltä saan viimeisen asiakkaan ulos ja pakkaan loput tavarani. Ihan varmasti jotain jää, toivottavasti ei.
Sisareni tulee työpaikalleni. Saamme yhdessä kaikki autoon. Käymme nopeasti hakemassa äidiltäni yhdelle mallille kengät. Molempien vatsat huutavat nälkää. Onneksi joka paikasta saa nykyään ruokaa mukaan. Päädymme hakemaan pasta-annokset.
Fantasia mallini tulee illalla vielä käymään. Kreppaamme hänen hiukset, huomenna pääsee vähemmällä.
Tv:stä tulee Vain Elämää, jonka aikana on hyvä lakata kynnet. Olen päättänyt poiketa tavoistani ja hankkinut mustan haalarini piristykseksi keltaista. En oikeasti siedä keltaista, mutta en voinut kävellä Pura Lopezin keltaisten korkkareiden ohi. Löysin myös keltaiset korvikset ja nyt vielä kynnet keltaisiksi. Päädyn laittamaan vähän myös hilettä kynsiin, koskaan kun ei voi olla glitteriä liikaa! 😀
Vaatteet, korut, kengät ja kaikki muu tarpeellinen täytyy pakata ja olla valmiina aamuun.
Sisareni jää meille yöksi. Hän tulee aamulla samalla kyydillä. Hän on meillä myös mallina, mutta tällä kertaa ei minun mallina.
Pääsemme nukkumaan puolenyön aikaan. Tai pääsen sänkyyn silloin, uni tuli joskus eri aikaan, yllättäen.

LAUANTAI 7.10.

Lisää hilettä, säihkettä ja jännitystä

The day.
Kello soi kuudelta. Epätodellinen olo.
Meikit ja hiukset täytyy olla valmiina ennen kuin aloitetaan työt jos vaikka lopuksi ei sitten itseä ehdikkään laittaa.
Silmäni vuotavat ja luomivärit ei meinaa oikein pysyä, noh, ehkä vähän ehtii korjailla myöhemmin.
Menen kampaajalle kahdeksalta. Ihana työkaverini Laura Purhonen on lupautunut tulla ennen töitään laittamaan hiukseni. En aina ole helpoin asiakas, mutta luotan Lauraan, eikä mun tarvi sekaantua hänen töihinsä. Tiedän, että hän on loistava tekemään kampauksia.


Hiuksistani tulee todella upeat, vain kantajan naama näyttää väsyneeltä.

Mieheni vie meidät ravintola Bankkiin, jossa juhlat ovat ja kaikki päivän työt tehdään.


Olemme paikalla vähän ennen kymmentä ja sielä onkin jo suurin osa kampaajistamme ja meikkaajistamme. Meillä on kolmentoista henkilön taiteellinen tiimi (Nina Olander-Villegas, Ott Vagula, Henna Laukkanen, Suvi Anteroinen, Ida Andersson, Lotta Leiramo, Tiina Mills, Katri Särkinen, Katri Tikkanen, Noora Hovi, Nina Kukkohovi, Inka Meskanen ja minä). Kaikki ammattilaisia ja omat vahvuutensa omaavia. Lisäksi mallien vaatetuksesta huolehtii Vanessa Villegas ja Helena Ström.


Päivä sujuu hyvin ja menee erittäin nopeasti. Samalla kun teemme hiuksia ja meikkejä, mallit treenaavat sisääntulojaan omissa ryhmissään lavalla.

Itselleni etukäteen sovittuja töitä ovat fantasia- ja businesskampaus. Näiden jälkeen on sovittu, että keskityn tanssijoiden hiuksiin.


Aloitan fantasiasta, joka meneekin helposti, koska sitä on treenattu. Viimeistelen sen hileillä myöhemmin, jotta hileet eivät varise pitkin Bankkia.
Tanssijoista Kiira, jolle tulee ainoa nuttura, on vapaana ja teenkin hänen niskanutturansa seuraavaksi. Päädymme perinteiseen pallonutturaan. Se takuuvarmasti pysyy hyvänä, vaikka vaatteiden vaihtoa on luvassa.
Business-mallin hiukset ovat myös nopeat laittaa. Kunnon kihara muualle, paitsi niska, sivut ja otsis litteäksi.
Olen yllättävän rauhallinen koko päivän, vaikka kundimallit välillä muistavatkin muistuttaa, ”Tanja, älä stressaa..” 😀
Kiharrellaan ja letitellään lapsia hyvissä fiiliksissä, kunnes ehkä päivän ”vaativin” työ tulee silmieni eteen. Toimitusjohtajan hiukset. Niitä ei vissiin kärsi mokata. Nuttura paikoilleen, lakkaa päälle ja toivotaan toivotaan 😀 (se onneksi pysyi ja näytti hyvältä koko illan, huh!)
Minun fantasiamallille meikin tekee Henna Laukkanen. Olemme tehneet hänen kanssaan yhteistyötä ennenkin mm. itsenäisyyspäivinä, ja luotankin häneen täysin. Olemme tehneet etukäteen suunnitelman, nyt se tarvitsee enää toteuttaa. Henna onnistui juuri niin kuin pitikin, täydellisesti.

Mallini Tytti näytti upealta ja hyvin futuristiselta ”hurrikaani” päässään ja kasvot toispuoleisesti meikattuna.

Kenraalit alkavat. Siinä meidän tiimillä on pieni hetki aikaa parannella omat meikkimme ja hiuksemme. Mun hiuksia ei todellakaan tarvi parannella, ne on loistavasti siinä asennossa, kuin aamullakin.


Saan meikkini kuntoon muuten, paitsi kuka ehtisi laittaa mulle irtoripset? Kaikilla on kiire, mallit tulevat kenraalista viimeisteltäviksi, meikkaajat on varattu. Pyydän Sebastian Strömiä, josko onnistuisi auttaa mua, mut ei. Sen sijaan Mikko Leppilampi lupautui, mutta sitä hetkeä ei tullut. Silmäni pelastaa onneksi Lotta, joka avuliaasti ehti räpsyt kiinnittää, luojan kiitos.
Kuudelta aukeaa ovet vieraille. Tasaiseen tahtiin jonosta löytyy tuttuja, niin asiakkaita kuin yhteistyökumppaneita. Ja tietenkin mieheni ja äitini. Olen niin iloinen, että äiti pääsi paikalle. Lavalla kuitenkin on molemmat hänen tyttärensä, hänen miehensä nuorin poika sekä hänen serkkunsa poika. Olin aivan varma, että äitin meikit vielä leviää liikutuksesta.

Tunti kuluu nopeaa ihmisten kanssa seurustellen. Seitsemältä alkaa ohjelma. Mikko Leppilampi juontaa. Aloitamme ansiomerkkien jaolla. Meitä on kahdeksan, jotka merkin saavat.

Itselläni vuosia on tullut 14, mutta parhaimmillaan vuosia on kertynyt yhdelle jo 29 ja parille muullekin hyvin kunnioitettavat lukemat.
Sirpa Mansner pitää pienen ”puheen”. Hän on tämän menestystarinan alku, jota nykyään eteenpäin vie toinen ja kolmas sukupolvi. Olen ylpeä saadessani olla osa tätä tarinaa.
Näytös sujuu niin kuin pitikin, eli hyvin. Kukaan ei kaadu ja kaikkien hiukset näyttävät hyvältä. Näytös kestää reilun tunnin, jonka lopuksi kaikki mallit ja taiteellinen tiimi käyvät vielä lavalla.


Nytkö se on jo ohi? Tähän oli ladattu niin paljon ja suunniteltu niin kauan ja nyt se on ohi. Sen varmaan tulee tajuamaan myöhemmin vielä paremmin.
Ilta jatkuu seurustelulla asiakkaiden ja ystävien kanssa. Tunnelma on iloinen ja päädymmekin aika isolla porukalla lähtemään jatkoille Kalleen.
Kenkäni painavat varpaita, sattuu. Olen herännyt aikaisin ja syönyt vähän, kaikki stressi on ohi. Onneksi mieheni ehdottaa kotiin lähtöä jo hyvissä ajoin ennen pilkkua.
Sisareni purkaa kampaukseni ja pääsen viimein peiton alle.
Väsyneenä, mutta onnellisena.

SUNNUNTAI 8.10.

Pitkän viikon jälkeinen onnellisuus

Päätä vähän särkee, väsyttää ja jalat on ihan muusia. Nousen vasta puoliltapäivin. Mieheni on ollut urhoollinen yöllä ja aamulla ja huolehtinut koirien ulkoilutuksesta, onneksi.
Päivä kuluu sumussa. Eiliset kukat löytyvät keittiöstä.

Laitan ne maljakkoon, ne on kauniit. Ansiomerkki odottaa pöydällä omaa laatikkoaan.


Iltapäivällä käymme syömässä nepalilaisessa ravintolassa. Se sijaitsee lähellä kotiamme, mutta on paras nepsku mitä olen koskaan syönyt.


Olo alkaa helpottaa. Loppupäivä kuluu levätessä ja tavaroita paikalleen laittaessa. En jaksa lähteä lenkille vaikka pitäisi. Puolimaratoonista tulee Tommi Läntisen sanoin Via Dolorosa – ”Kärsimysten tie”. Unohdan tavoitteeni ja lähden sinne vain lenkille.
Aamulla pitää taas herätä. Menemme tyhjentämään Bankin varaston, johon saimme jättää tavaroitamme. Pakko mennä hakemaan tavarani, siellä on kaikki mitä töissä tarvitsen.

Onneksi Nukkumatti on löytänyt taas meidän osoitteen.

Uusin lehti

Tilaa Pinni tästä!