Minun Viikkoni / Gekko Paavilainen


Tällä palstalla tutustutaan hiusalan ammattilaisen työviikkoon ja kurkistetaan myös salongin ulkopuoliseen elämään, sen arkeen ja juhlaan.

Nimi: Gekko Paavilainen
Ammattinimike: Parturi-kampaaja, tarjoilija, juontaja, kirjailija, opettaja, pubivisan vetäjä.
Liike, jossa työskentelet: Glohair Tampella.
Erityisosaamisalueet: Punavärit.
Mitä teet ensi viikolla: Töitä ja erilaisia töitä. Vapailen myös.
Terveiset kampaajille: Jaksaa jaksaa. Lisäenergiaa saa myös, kun tekee muitakin töitä kuin vain tukkaa.
Somekanavat: Facebook. Instagram tulossa kirjan myötä. Teen sarjakuva-, teatteri- ja leffa-arvioita Man Made Lifestyle-nettilehteen. www.manmadelifestyle.com

Gekko piti Pinnille Minun Viikkoni -päiväkirjaa ennen kuin koronaviruksesta oli Suomessa yleisesti tietoakaan.
Alla Gekon videoterveiset kollegoille nyt tämän Minun Viikkoni -jutun ilmestyttyä.

 

Timanttista hiontaa, pelilenkki ja rentoilua

Nukuin tänään pitkään, heräilin 11.30. Yleensä menen suht myöhään nukkumaan, eilen hieman jopa tavallistakin myöhempään, eli noin kolmen aikaan aamuyöstä. Eikä sillä oikeastaan ole väliä, koska tänään ei ole mitään kovin kummoista luvassa.

Kosmetologini on usein kiireinen, joten hän oli armollisesti antanut minulle ajan tälle päivälle kasvohoitoon. Naamani on taas talven kuivattama, joten hän päätyi timanttihiontaan. Sain taas mäkätystä, kun hiusrajani ja korvani hilseilevät ja ovat ihan liian kuivat. Kyllä minä niitä yritän rasvata, mutta jotenkin korvien öljyäminen tuntuu vaan niin pöljältä.

Kosmetologin jälkeen ajattelin pyrähtää pienen Pokemon Go -lenkin. Kolme ja puoli vuotta sitten aloitettuani Pokemonin pelaamisen, on siitä ja ulkoilusta tullut jokapäiväistä toimintaa. Ihanan koukuttavaa puuhaa. Kilometrejä on kertynyt jo yhteensä 8 600. Joka on varmaan noin 60 00 km enemmän kuin mitä se olisi ilman pelaamista.

Viikkotasolla matka vaihtelee 50–100 km välillä. Nytkin piti vain ihan pieni lenkki käväistä, mutta yhtäkkiä huomasin taas kävelleeni ympäri Tampereen keskustaa ja puistoja yli kuusi kilometriä. Hieman ketutti, kun loppuvaiheessa lenkkiäni liukastuin ja kolautin polveni portaaseen. Sitä särkee vieläkin. Mutta kaikessa ”urheilussa” on toki omat vaaransa.

Kotiin päästyäni luin loppuun eilen aloittamani Watchmen-sarjakuvakirjan ja naputtelin siitä arvostelun. Kirjoittamiseen käytin aikaa vajaan tunnin. Monisataasivuisen sarjakuvan lukemiseen meni parissa päivässä aikaa noin kaksi tuntia. Teen sarjakuva-, teatteri- ja leffa-arvioita Man Made Lifestyle -nettilehteen.

Tälläkin viikolla on ainakin yksi leffapressi, jonka menen katsomaan. Lisäksi aion kirjoittaa arvion yhdestä leffasta, jonka menen torstaina katsomaan ihan omalla rahalla. Usein näen elokuvia lehdistönäytöksissä, mutta tällä kertaa oli haastavaa yrittää siirtää muutamia asiakkaita.

Leffoista puheen ollen, olimme aviomieheni kanssa varanneet tälle päivälle liput uusimpaan Star Wars -leffaan. Kävimme toki sen jo ensi-iltapäivänä katsomassa, mutta pienemmässä salissa. Nyt halusimme nähdä sen uudestaan Finnkino Plevna -leffateatterin suuressa Isense-salissa. Ja kyllä se jälleen kerran toimikin. Upea elokuva oli hienoa nähdä mahtavalla äänentoistolla niin että penkit tärisivät.

Ilta meneekin varmaan ihan lekotellessa katsellen jotain suoratoistopalveluista ja kerätessä voimia huomiseen työpäivään. Ehkä His Dark Materials tai Handmaids Tale. Mussukka tuolla juuri kokkailee meille pizzaa: eli töllöä ja mässäilyä.

Tämä ei oikeastaan tunnu muutenkaan sen erikoisemmalta pyhältä, koska mulla anyway ovat nämä maanantait yleensä vapaina. Mutta onneksi nämä pyhät taas loppuvat ja huomenna pääsee normaalisti töihin. Alkaa olla jo asiakkaita ja työkavereita ikävä.

Tiistai
Tukka työpäivä ja iltaviinit
Aloitan tukkatyöpäivät yleensä kello 12 tai 13 aikaan, ja teen suht tiivistä päivää. En kylläkään yleensä kahta asiakasta päällekkäin, elleivät satu olemaan pariskunta tai ystävykset. Yleensä painotan työpäiväni iltaan ja jatkan duunia aina seiskaan tai jopa yhdeksään saakka.

Töihin mennessä meidän nuorin ja uusin tulokas Iina oli päivystämässä kassan takana puhelinta.

Tänään aika peruspäivä. Kaksi väri plus leikkaus -asiakasta ja viisi leikkausasiakasta. Aloitin Sarin päästä. Tässä käytin Simin 4.1 ja suoraväri lilahtavaa vanhoihin raitoihin.

Myös ihanainen ystäväni Ulla kävi leikkauttamassa tukkansa. Väristä voidaan syyttä ihan häntä itseään. Ulla poksahtaa parin kuukauden sisällä, joten pakko oli ottaa mahat-kuva.

Päivän viimeisenä asiakkaana olikin sitten Irkka. Irkka varmisteli jo aiemmin, että olenhan hänen viimeinen asiakkaansa, jos vaikkapa kävisimme Sisko ja sen Veli -pubissa viinillä. Tuo ravintola on itseasiassa mun toinen duunipaikkani, mutta siitä lisää tuonnempana.

Tässä kuvassa Irkalla vaikuttaa Wellan 2/8 väri, ja me juomme tietenkin ”kahvia” kellon ollessa noin 19.30.

Siskossa ja sen Veljessä ihanainen Nilla oli tiskin takana tarjoilemassa.

Ilta jäi pariin viiniin ja juoruiluun. Kotona suihku, ruokaa ja hieman kirjoitushommia. Lopuksi taisin nukahtaa puolenyön aikoihin vanhojen Star Trek Next Generation -jaksojen pariin…

Keskiviikko
Rento aamu, tukkatyötä ja kauhuelokuva

Huomenta vaan!

Työni ovat aika iltapainotteisia. Yleensä kello herättää aamuisin kymmenen-yhdentoista aikaan. Nukun vähän huonosti. Yleensä reilun neljän tunnin nukahtamisen jälkeen herään pissalle ja sitten alkaa aivomyrsky, joka kestää helposti puolesta tunnista pariinkin tuntiin. Kaikkea mahdollista töihin ja muuhunkin liittyvää kieppuu päässä. Aamuyö yleensä meneekin sitten kevyesti torkkuen ja heräillen. Mutta tähän olen tottunut.

Tänään kello oli herättämässä kymmeneltä. Ekat pari asiakasta aloittaisivat työpäiväni kello 12.30.

Yleensä tykkään herätä ainakin kaksi tuntia aiemmin ennen töiden alkua. Keittelen kahvia ja ensimmäisen kupillisen juon sängyssä samalla, kun tsekkaan kalenterin, ajanvarausjärjestelmän ja sähköpostit. Samalla saatan pelailla hetken padillani muutamaa koukuttavaa peliä, kuten Angry Birdsiä.
Sitten pitkä kuuma aamusuihku, jossa saa rauhassa heräillä. Välillä otan toisen kupin kahvia jopa suihkuun mukaan. Sitten työvaatteet niskaan ja aamupalaa. Teetä, leipää ja ehkä jugurtti.

Työmatkani on tasan 1,2 km ja siihen menee aikaa tasan kaksitoista minuuttia. Yleensä tosin kierrän hieman pidemmän lenkin, että saan samalla pokemon-kilometrejä kartutettua. Aamuisin noin kaksi kilometriä, monesti töiden jälkeen jopa viisi.

Käyn töissä tekemässä pari miesasiakasta ja sen jälkeen hipsin työmatkani puoleen väliin Finnkinon Plevna teatteriin, jossa on tänään iltapäivällä The Grudge -elokuvan pressinäytös. Mun ei enää tarvitse esittää pressipassia, koska henkilökunta jo tunnistaa minut. Medianäytöksessä on vain pari toimittajaa lisäkseni, mutta embargo-lapun joudun allekirjoittamaan, mikä tarkoittaa, etten saa kertoa leffasta mitään ennen ensi-iltaa.
http://www.manmadelifestyle.com/2020/01/the-grudge/

Leffa oli ihan kunnon kauhua ja hieman ylikierroksilla palaan takaisin töihin tekemään pari väri plus leikkaus -asiakasta. Elokuvien pressinäytökset keskellä päivää katkaisevat työnteon hauskasti. Ja onneksi Tampereella on niin lyhyet välimatkat joka paikkaan. Työt lopettelen seiskan aikoihin ja kävelen vajaan viiden kilsan lenkin ällöttävässä vesisateessa kotiin. Maanantaina kolauttamani polvi hieman kiukuttelee, mutta en anna sen häiritä.

Illalla kirjoittelen tätä päiväkirjaani eiliseltä ja tältä päivältä. Toivon mukaan saan huomenna uudet hiukset!

Torstai
Reuhkan kesytys ja juoruilut ystävän kanssa

Tänään onkin tämän viikon viimeinen tukkapäivä. On sen verran hiljaisempi päivä, että ehdin keskellä päivää käydä kävelemässä pienen pokemon-lenkin. Nappasin aurinkoisesta päivästä pari kuvaa. Tampere on kyllä kaunis kaupunki.

Tein pari väri plus leikkaus -asiakasta sekä pari leikkausasiakasta.

Päivän kohokohta oli, kun Immo ehti leikata mun tukan.

Kyllä tuolla reuhkalla olikin jo turhan pitkään menty. Mutta kuten tiedätte: Suutarin lapsilla ja niin edelleen…

Tänään ehdin jopa saada meidän pari kampaajaa samaan kuvaan.

Meitä kampaajia Tampellan Glohairissa on kymmenen. Lisäksi meiltä saa kynsiä ja microblading-kulmia. Eli noin kolmisentoista meitä on yhteensä.

Kotona olin tänään jo puoli seiskan aikaan, joka on tavoilleni yllättävänkin aikaista. Mussun, eli aviomieheni kanssa käytiin katsomassa loistava Jojo Rabbit -elokuva.

Leffan jälkeen kello 23 iltajuna toi ihanaisen Sariannen luoksemme sunnuntaihin saakka. Sarianne toimii Kemissä teatterinjohtajattarena ja hänellä on jotain teatteripuuhaa täällä Tampereella viikonlopun aikana. Toki hänen kanssaan piti uusimmat juorut päivittää ja hieman viiniäkin nauttia. Kuvassa Sarianne istuu ylväänä kuningatartuolissamme.

Nukkumaan menin joskus kolmen aikaan. Eipä tuo haitanne. Huomenna melkein vapaapäivä.

Pizzaperjantai
Pokelenkki, päikkärit ja pubivisa

Melkein vapaapäivä. Heräsin, kun mussu lähti töihin joskus kahdeksan aikaan. Ei tullut enää uni, joten päätin lähteä lempipizzeriaani Napoliin ”aamupalalle”. Eilen unohdin syödä kunnolla, joten pizza aamupalaksi ei ole yhtään hullumpi asia. Olen Napolin ovenkahvassa kiinni hieman ennen sen avautmista ennen lounasajan alkua. Olen heidän ensimmäinen asiakkaansa ja vapaapäivän kunniaksi uskallan ottaa pizzan seurana myös tilkan viiniä.

Napoli on hämmästyttävä paikka. Reilussa vartissa ravintolan avautumisesta jokainen pöytäpaikka on täytetty, ja jono ulko-ovella kasvaa. Paikan omistajatar käy rupattelemassa kanssani hetken ja kysyy tulevan kirjani julkaisusta (tästäkin aiheesta ihan kohta lisää).

Olen käynyt täällä syömässä jo kohta kolmisenkymmentä vuotta. Tuttu paikka, tuttu henkilökunta ja melkeinpä aina sama pizza edessäni. Suosittelen käymään jos liikutte Tampereella. Itse käyn noin parin viikon välein vapaapäivinä lounaalla joko yksin hengähtämässä tai jonkun kaverin kanssa kuulumisia vaihtamassa.

Pötsi pizzaa täynnä raahaudun urhoollisesti vielä kuitenkin neljän kilometrin pokelenkin kiertotietä kotia kohti. Sitten iskeekin huonosti nukutun yön jälkeinen väsymys, johon myös täysikuulla on varmasti osansa. Päätän ottaa tunnin päikkärit. Erittäin hyvä idea.

Herättyäni soitan pitkän puhelun ystävälleni Helille Hollantiin. Hän on siellä asustelemassa jonkin aikaa ja olen itse menossa häntä reilun viikon päästä moikkaamaan Breda nimiseen kaupunkiin neljäksi päiväksi. Loppuun vielä pari päivää Amsterdamissa shoppailua ja sitten takaisin Suomeen. Talviloma siis häämöttää.

Puhelun jälkeen kirjoitan arvioni vielä Jojo Rabbit -leffasta.
http://www.manmadelifestyle.com/2020/01/jojo-rabbit/

Leffakritiikit syntyvät noin puolessa tunnissa. Teatteriarvioihin menee yleensä pidempi aika.

Sitten vielä muita työtehtäviä. Olen pitänyt Tampereella melkein parikymmentä vuotta pubivisoja. Välillä enemmän, välillä vähemmän. Mulla on visanpitovuoro ensi tiistaina Sisko ja sen Veli -pubissa. Pidän visaa siellä noin kerran kuussa, koska meitä on useampi visanvetäjä. Ajattelin olla nyt ajoissa ja keksiä 21 kysymystä – kolme seitsemän kysymyksen kierrosta – nyt, enkä sitten hengenhädässä maanantai-iltana. Tähän kuluu aikaa parisen tuntia. Lähteinä käytän sanomalehtiä, wikipediaa, omaa kirja, leffa- ja sarjakuvakokoelmaani.

Vaikka maha on edelleen hieman pizzasta täynnä, käydään vielä illalla kasin aikaan mussun kanssa syömässä pastaa Deli 1909 -viinibaarissa. Vietetään edes hieman parisuhdeaikaa, kun kumpikin on aina kiireinen. Samalla näen vielä pallomahaisen Ullan, ennen kuin hän jää sieltä kokki-tarjoilija hommista mammalomalle.

Kymmenen aikaan menen vielä Telakalle katsomaan Gaia-bändiä, jota Helsinkiläinen Pörri-ystäväni on suositellut. Samalla saan vaihdettua kuulumiset hänenkin kanssaan. Kotona olen jo kiltisti puolen yön aikaan ja nukahdan jonkin kauhuleffan pyöriessä taustalla.

Lauantai
Kirjatöitä ja drinksujen tekoa

Nukuin suht pitkään. Tämän päivän, ennen pubin työvuoroa, käytin kokonaan kirjani editoimiseen. Juu kyllä. Multa ilmestyy ihan oikea kirja nyt kevään aikana.

Prosessi on ollut pitkä. Syksyllä 2017 lähdin ystäväni Helin, siis sen saman, jota lähden Hollantiin moikkaamaan, kanssa kolmeksi viikoksi Sisiliaan San Vito lo Capon pikkukylään kirjoituslomalle. Mulla oli olemassa jo aiemmin kirjoittamani kirjan raakile, jonka sitten tuolla auringonpaisteessa viinin kera kirjoitin kokonaan uusiksi. Sitten alkoi pitkä rumba käsikirjoituksen tarjoamiseksi eri kustantajille. Monista paikoista tuli kielteisiä vastauksia: ”Teksti periaatteessa kiinnostaa, mutta ei nyt sovi kustannusohjelmaamme.” Syksyllä 2018 lähdimme uudestaan samaan paikkaan. Päätin kirjoittaa jotain ihan muuta, kunnes…

Siellä Sisiliassa sain NTAMO-kustantamolta vihreää valoa. He olivat kiinnostuneet kirjastani. Siitä lähtien olen kustantajani kanssa soitellut tuntikausia, lähetellyt satoja sähköposteja, uudelleen ja taas uudelleen kirjoittanut tekstiäni. Nyt ollaan siinä vaiheessa, että kustantajani on editoinut tekstiäni melkein loppuun saakka ja minä käyn läpi hänen tekemiään muutoksia joko hyväksyen tai kyseenalaistaen niitä. Virallinen sopimus allekirjoitettiin kesällä 2019, ja nyt kun on sovittu melkein kaikki aina paperinlaadusta kansikuvaan, alkaa näyttämään siltä, että kirja todellakin on ostettavissa ennen kesää.

Mitä ilmeisemmin se ilmestyy nimellä Yksisarvinen. Painakaa nimi mieleen ja pyytäkää vaikka kirjastoanne tilaamaan se valikoimiinsa. Toki voitte sen ihan itsekin ostaa! Se on seksiä tihkuva kasvutarina-romaani.

Kirjan kirjoittamis- ja editoimishommien jälkeen vastaan vielä sähköpostilla myöhemmin keväällä tapahtuvaan juontokeikka-asiaan. Menen juontamaan ja isännöimään erään sisustustavaraliikkeen kanta-asiakasiltaa. Näitä juontokeikkoja tippuilee aina silloin tällöin ja niitä on mukavaa tehdä ihan kissanristiäisistä, 50-vuotissynttärijuhlien kautta festarijuontoihin.

Vastaan myös Facebookin-kautta, että olen parin viikon päästä tulossa taas opettamaan. Käyn eräällä mallikoululla muutamia kertoja vuodessa opettamassa mallikurssilaisille esiintymistaitoa. Ja tottakai kävin myös haukkaamassa happea yhdeksän kilometrin pokemon-lenkillä.

Sisko ja sen Veli -pubin työvuoro alkoi iltakahdeksalta. Olen tehnyt siellä pääosin perjantai- ja lauantaivuoroa kesän lopusta alkaen. Kun on yli 25 vuotta tukkaa vääntänyt, on välillä ihan kivaa tehdä jotain aivan muuta työtä.

Tarjoilijan hommilla olen Tampereella vuonna 1991 aloittanut. Pitkään olin alalta poissa, mutta nyt taas lipsunut noihin hommiin takaisin. Paikka on kiva kulttuuripainotteinen ravintola, asiakkaat siistejä ja mukavia ja työkaverit fantastisia. Yleensä nämä viikonlopun työvuorot ovat minulla neljästä kuuteen tunnin pituisia. Välillä tarvittaessa voin toki olla pidempäänkin. Lyhyet vuorot ovat siitä kivoja, että aika sujahtaa olutta laskiessa ja drinksuja väsätessä ihan huomaamatta, ikään kuin harrastuspohjalta. Mokomakin valetarjoilija. Onneksi tilinauhassa kuun lopussa näkyy, että jotain on oikeasti tullut tehtyäkin.

Ilta meni leppoisasti. Ilmeisesti monilla on tipaton tammikuu. Suht rauhallinen ilta. Pääsin jo hieman sovittua aiemmin pois, noin kello yhden aikaan. Yöllä kävelin vielä viiden kilometrin pituisen pokemon-lenkin inhottavassa sateessa, mutta sain raitista ilmaa ja liikuntaa. Yöllä vielä kotona odotti Sarianne ja mussu, jotka juoruilivat viinilasit kourassa, joten kyllähän minäkin siinä vielä sitten pari viiniä join. Kello löi nukkumaan mennessä aamukolmea.

Sunnuntai
Nautinnollinen aamu ja juhlavalmisteluja

Heräsin aamupäivällä hitaasti, nautin kylvyssä ja söin aamupalan. Iltapäivällä lähdin ystävieni Tomin ja Miran kanssa pokemon-lenkille pitkin Tamperetta. Ja kuten kuvasta näkyy, ihan hyvin noita kilometrejä tälle viikolle näköjään kertyikin.

Oikeastaan tähän onkin hyvä lopetella tätä viikkoraporttia, sillä alkuillasta meillä alkaa pubin henkilökunnan pikkujoulut. Ravintola-alallahan ei joulukuussa ehdi pikkujouluja viettää, koska itse saa koko ajan olla kestitsemässä pikkujoulujuhlijoita.

Eli minä lähden nyt suoraan pokemon-lenkiltä juhlimaan työkavereideni kanssa. Se jääköön arvoitukseksi, mitä pikkujouluissa tapahtuu. Onneksi huomenna on taas perinteinen maanantaivapaa.